Tietoja
Elämä jättää jälkensä ja joskus matkan varrelta jää arpia. Lähes jokaisella meistä on yksi jos toinenkin arpi muistuttamassa leikkauksesta, vahingosta tai ikävästä sattumuksesta. Arvet vaikuttavat sekä fyysisesti että henkisesti: Etenkin nivelten lähellä sijaitsevat arvet voivat olla kivuliaita. Jos arpi sen sijaan sijaitsee näkyvällä paikalla, voi se vaikuttaa itseluottamukseen kielteisesti. Näkyvällä paikalla sijaitseva arpi voidaan toisaalta kokea myös persoonalliseksi yksityiskohdaksi, josta voi muodostua oleellinen osa omaa identiteettiä.
Arpien muodostuminen
Arpeutuminen on luonnollinen prosessi, joka käynnistyy, kun keho alkaa korjata siihen tullutta viiltoa tai hankaumaa. (Katso myös Pika-apu naarmuille ja viilloille)
Arpikudosta syntyy aina, kun ihon uloimpaan kerrokseen eli orvaskesikerrokseen tullut viilto ulottuu sen alla olevaan verinahka- eli dermiskerrokseen saakka. Keho ei pysty korvaamaan tuhoutunutta kudosta täysin samanlaisella kudoksella, vaan sidekudoksella. Jotta keho voisi korjata vahingoittuneen kudoksen ja parantaa haavan, alkaa se tuottaa tavallista enemmän kollageenia. Kollageeni sitoo vaurioituneen ihon yhteen, jolloin haava sulkeutuu ja paranee.
Keho alkaa parantaa haavaa tai naarmua heti, kun sellainen syntyy.
Keho lisää haavakohtaan kollageenia myös paranemisen jälkeen, minkä vuoksi arven koko ja muoto muuttuvat ajan mittaan. Arven alueella verenkierto on heikompaa kuin muualla. Arpi on toisinaan epätasainen ja vähemmän joustava kuin muu ihokudos.
Arvet ovat joskus kohollaan (hypertrofinen arpi) tai ne voivat näyttää sisään painuneilta riippuen siitä, millaisia vaurioita ihon alempiin kerroksiin ja ihonalaisiin kudoksiin on syntynyt. Myös arpien väri vaihtelee.